Suomi Jäämeren rannalla

Petsamo kuului Suomeen vuosina 1920-1944. Tuona suhteellisen lyhyenä mutta intensiivisenä aikana tapahtui alueella runsaasti merkittäviä taloudellisia ja kulttuurisia muutoksia. Petsamon historia on kiehtova ja merkittävä osa itsenäisen Suomen historiaa.

Maailmansotien välinen aika oli Petsamossa kuumeisen rakentamisen, kiivaan yrittämisen, onnistumisen ja epäonnistumisen aikaa. Petsamossa oli korkea syntyvyys, ja se oli koko Suomen mittakaavassa harvinaisen vetovoimainen muuttovoittoalue. Väestöä alueelle vetivät uudet työllistäjät matkailun ia kaivosteollisuuden alalla sekä organisoitunut avomerikalastus.

Petsamon oloille oli tyypillistä yhteiskunnallisten olojen nopea muuttuminen. Petsamossa oli joitakin suurempia teollisia yrityksiä kuten osuusliikkeen kaupat, kalajauhotehdas, tiilitehdas, Kolosioen nikkelikaivos ia Liinahamarin satama. Lyhyen historian aikana Petsamossa ehti olla myös 97 erilaista liikenimeä. Sekatavarakauppoja kokeili moni, lisäksi oli kone- ja autokorjaamo sekä useita virvoitusjuomatehtaita. Elintason nousu toi mukanaan vaatekauppoja, leipomoita, ruokaloita ia kahviloita. Lisäksi oli erikoisliikkeitä kuten kirja- ja paperikauppa, housuliike, kultasepänliike ja kangas- ja pikkutavaraliike. Kaikki tämä tapahtui voimakkaan asutustoiminnan, talojen rakentamisen ja tilojen raivaamisen rinnalla. Petsamossa ei haluttu jäädä jälkeen muusta Suomesta.

Petsamon alueen erityispiirteitä olivat erityisesti luonnonolosuhteet ja rajojen läheisyys. Meri ja voimakkaat vuodenaikojen vaihtelut rytmittivät elinkeinotoimintaa ja ihmisten elämää alueella. Elämäntavoiltaan ja kieliltään moninaiset väestöryhmät toivat alueelle kulttuurista kirjavuutta. Petsamon alueen asukkaille ominaista oli sekä useiden elinkeinojen yhtäaikaisuus että kausiluonteisuus. Keväisin ja syksyisin keskityttiin kalastukseen, kesäisin viljeltiin maata, talvisin hoidettiin poroja ja tehtiin muita töitä.